Tyttö makasi sohvalla ja antoi kyynelten tulvia silmäkulmista, valua hitaasti posken iholla. Tippua tyynylle ja rikkoutua. Pisarat kertoivat tarinaa. Kauneinta tarinaa tytön elämästä.
Hän ei halunnut vielä luopua, ei uskaltanut päästää irti. Jos vain tarraisin kovasti enkä koskaan päästäisi, jäisitkö silloin luokseni?
Pisarat sisälsivät sanoja ja lupauksia, jotka nyt tuntuivat suuremmilta kuin maailma itse. Rakastan. Tärkein. Aina. Onnellinen. Koskaan. Sanat tipahtelivat tyynylle, yhtyivät hitaasti toisiinsa. Ne sanat eivät koskaan rikkoutuisi, niin kauan kuin tyttö ne muistaisi. Joskus vielä uudelleen kokisi ja uskoisi.
Hetken ajan hän oli maailman tärkein, kaunein kaikista, rakastettu. Hetken ajan hän oli tehnyt toisesta ihmisestä elämänsä onnellisimman, kauneimman maailmassa, rakastetun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vältät hyvin kliseiset ilmaisut.
VastaaPoistaPidin erityisesti tästä virkkeestä:
"Sanat tipahtelivat tyynylle, yhtyivät hitaasti toisiinsa.